Kilpailu käydään Enossa, Ahvenisen ja Herajoen välisellä hyvin moni-ilmeisellä metsäalueella. Maasto on Kolin vaarojen eteläistä jatketta, joten korkeuserot ovat suomalaisittain suuret. Nousua kertyy Pielisen pinnasta Moisseenvaaran huipulle enimmillään 160 metriä. Suuri osa maastosta on kuitenkin selvästi alavampaa, joten veteraanisarjoillekin pystytään laatimaan sopivan tasoiset radat. Maaston pienipiirteisyys vaihtelee laidasta laitaan. Parilla isolla mäellä ei kartalla ole juuri muuta kuin suorat käyrät, mutta toisaalla taas jokin iso rinne on aivan täynnä jyrkänteitä ja notkoja. Kivisyyttä ei juurikaan ole, mutta muutamissa paikoissa varvikko hidastaa vauhtia. Kun ollaan Pohjois-Karjalassa, löytyy maastosta myös harjuja ja suppia.

Alueen puusto vaihtelee paljon. Valtaosa maastosta on eri-ikäistä havupuuvaltaista talousmetsää, mutta onpa joukossa myös vanhojen metsien suojelualueitakin. Metsätyyppi saattaa hetkessä muuttua yhdellä rastivälillä kuivasta kankaasta lehtoon saakka. Vaarojen rinteillä risteilee sopivasti metsäautoteitä ja ajouria, joten ratamestarilla on hyvät edellytykset suunnitella mainioita reitinvalintavälejä. Maaston poikki kulkee myös suosittu Herajärven kierroksen retkeilyreitti, mutta ennen ensi syksyä suunnistajat eivät sitä saa käyttää – maastohan on harjoittelukiellossa kisaviikonloppuun saakka.